Johanna Saarinen on yrittäjä, josta ei pitänyt tulla yrittäjää. Miten siinä niin kävi?
Kasvatustieteilijästä painotalon toimitusjohtajaksi: Johanna Saarinen on triplayrittäjä, josta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää
Teini-ikäisenä Johanna Saarinen ilmoitti painotaloa pyörittävälle isälleen, ettei koskaan tule jatkamaan perheyritystä. Myöhemmin työ yliopiston opinto-ohjaajana vaihtui kuitenkin Painolan toimitusjohtajan hommiin. Miten siinä niin kävi?
“Pidä hyvänäs, minähän en sinne sun firmaasi tule”, tokaisi teini-ikäinen Johanna Saarinen isälleen.
Hän koki tuolloin, että painoala oli kovin mies- ja konevaltainen.
“Ja molempiahan se on edelleen”, Saarinen naurahtaa. Nyt hän on kuitenkin ollut toimitusjohtajana isänsä Taisto Niemisen perustamassa perheyrityksessä jo kahdeksan vuotta.
“Nuorempana työskentelin Painolassa esimerkiksi kesätöissä ja kiireapuna. Tuntui kuitenkin tärkeältä löytää jotain omaa.”
Oma juttu löytyi kasvatustieteistä, jota Saarinen lähti opiskelemaan Turun yliopistoon. Sieltä löytyi myös töitä opinto-ohjaajana.
Sitten Saarisen isä kertoi, että on palkkaamassa Painolaan uusia ihmisiä.
“Olin saanut kokeilla omia siipiäni ja nähnyt, että pärjään kyllä. Miksen sitten pärjäisi painoalalla vaikka se kuinka mies- ja konevaltainen ala onkin.”
Kädet saveen
Suoraan toimitusjohtajan paikalle Saarinen ei kuitenkaan hypännyt. Sitä ennen hän työskenteli Painolassa tuotannon puolella. Käytännön asioiden ymmärtäminen ja osaaminen on Saarisen mielestä tärkeää.
“Johtaja ei voi olla vain johtaja”, hän sanoo.
Käytännön taidoista on hyötyä myös silloin, kun tarvitaan lisäkäsiä.
“Isän motto on, että se mikä luvataan, se myös pidetään. Siitä minäkin haluan pitää kiinni.”
Joskus lupauksen lunastaminen tarkoittaa sitä, että Saarinen itse työntää kädet saveen.
“Silloin auttaa kummasti, kun tuntee tuotannon työvaiheet”, hän nauraa.
Vaatimattomuus ei kaunista
Ei ole välttämättä ihan helppo juttu siirtyä perheyrityksen puikkoihin. Johanna Saarinen kuitenkin sanoo, että he ovat isänsä kanssa siinä mielessä täydellinen parivaljakko, että kumpikin on osannut antaa toisilleen tilaa.
“Isä on osannut päästää irti, ja minä taas olen osannut ottaa isän huomioon matkan varrella”, Saarinen kuvailee.
Vuonna 1982 perustettu Painola on nyt jatkajansa näköinen:
“Yritykseen on tärkeää saada mukaan omannäköistä juttua, jotta intohimo tekemiseen säilyy. Minulle se tarkoitti muun muassa sitä, että koneet siirtyivät taka-alalle, ihmiset ja värit tuotiin etualalle.”
Tekemisen paloon liittyy Saarisen mukaan myös se, että omista onnistumisista voi puhua ääneen.
“Isäni on perinteinen suomalainen mies, joka ei itseään kehu. Minä taas olen sitä mieltä, että jos me Painolassa teemme jotain hyvin, siitä saa ja pitääkin kertoa maailmalle.”
Yrittäjä, josta ei pitänyt tulla yrittäjää
Vaikka Saarisesta ei pitänyt tulla yrittäjää, sitä hän nyt kuitenkin on – itse asiassa kolminkertaisesti.
“Ihminen kokee alemmuuden tunteita hassuista asioista. Minä tunsin sitä aiemmin siitä, etten ollut itse perustanut yritystä.”
Painolan pyörittämisen lisäksi Saarinen perustikin viitisen vuotta sitten oman yrityksen, Loistosaaren. Nyt se on muun muassa julkaissut kirjan, joka kertoo yli viidenkymmenen yrityksen koronatarinan.
Tämän vuoden maaliskuussa Saarisesta tuli triplayrittäjä, kun hän osti kotimaisia koruja myyvän Coruu-verkkokaupan.
Miten yksi nainen ehtii tehdä kaiken?
“Jos jotain olen oppinut niin sen, että yksin ei tarvitse kaikkea tehdä. Hyvä henkilökunta on kullan arvoinen.”
Saarisen mielestä on tärkeää, että työyhteisö voi hyvin – töihin pitää olla kiva tulla.
“En edes haluaisi johtaa sellaista yritystä, jossa ihmiset voivat huonosti”, hän toteaa.
Vapautta toteuttaa itseään
On Saarinen muutakin oleellista oppinut yrittäjävuosinaan: esimerkiksi sen, että myös omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta.
“Jossain vaiheessa tuntui, että juoksin palaverista ja tapahtumasta toiseen pää täynnä sumua. Mutta jos ei itse voi hyvin, ei voi auttaa muitakaan.”
Saarinen alkoi opetella uudenlaista toimintamallia: sitä, että hän miettii ensin ja suostuu vasta sitten.
“Olen aika ylpeä siitä, että osaan jo kieltäytyä ilman, että tunnen huonoa omaatuntoa.”
Ein sanominen ei ole helppoa varsinkaan ihmiselle, joka innostuu monesta. Jo yliopistossa opinto-ohjaajana työskennellessään Saarinen huomasi, että hän olisi halunnut toteuttaa ideoitaan vapaammin. Isossa organisaatiossa se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista.
Siksi vapaus toteuttaa itseään onkin Saariselle yksi tärkeimmistä arvoista yrittäjänä.
“Kun ideoita tulee, kukaan ei sano, etteivät ne käy päinsä”, Saarinen naurahtaa.
Myös Johanna Saarinen käyttää S-Business-yrityskorttia. Mitä mieltä hän on siitä? “Tosi näppärä kortti. Tykkään siitä, että kuitti tulee sähköisenä, ihan helmi ominaisuus.”
